Vaalien alla politiikka herättää odotetusti monenlaista kiinnostusta, innostusta ja närästystä. Ennakkoäänestys on alkanut ja moni pohtii, milloin, mitä ja ketä äänestää. Useat myös aprikoivat laajemmin äänestämisen, yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja itse politiikan luonnetta ja tarkoitusta. Harmillisen suurilukuiselle vähemmistölle kaikki politiikkaan liittyvätuntuu vaalikaudesta toiseen vieraalta tai jopa vastenmieliseltä.

Politiikan vastakohtia ovat toimettomuus, alistuminen ja väkivalta erilaisissa karmivissa muodoissaan. Poliittisen toiminnan keinoin pääsemme osalliseksi ja päätösvaltaisiksi yhteiskuntaamme ja elinympäristöämme koskeviin asioihin. Politiikka ei ole pelkästään edustuksellisen demokratian päätöksentekomuotoihin osallistumista, vaikka se tällaiseksi tavanpuheessa usein pelkistetäänkin. Edustuksellisen demokratian kriitikotkaan eivät pääse irti politiikasta – jo itse kritiikkikin on poliittista.

Poliittinen toiminta kohdistuu asioihin, jotka koetaan samalla sekä omiksi että yhteisiksi. Vaikka jokaisella osallisella on poliittisiin kysymyksiin omat näkemyksensä, käsityksensä ja pyrkimyksensä, niitä koskevat ratkaisut tehdään demokratian ehdoin aina yhdessä. Tältä kannalta politiikka voidaan hahmottaa kamppailuksi vallasta – kilpailuksi siitä, ketkä pääsevät vaikuttamaan yhteisiin kysymyksiin ja millä tavalla.

Edustuksellisessa demokratiassa poliittinen toiminta jakaantuu karkeasti voimasuhteiden asettamiseen ja äänestäjiltä saadun valtamandaatin soveltamiseen liittyvään vallankäyttöön. Äänestäjien poliittiset oikeudet ja keinot eivät rajoitu äänestämiseen vaan niitä voidaan soveltaa myös keskellä vaalikautta. Omiksi ja yhteiseksi koettuja asioita voidaan edistää tarkoituksenmukaisella tavalla yhteistyössä ns. poliitikkojen kanssa tai heistä riippumatta.

Politiikan teoreetikko Max Weberin kuuluisaa kiteytystä mukaillen poliitikolta edellytetään arviointikykyä, vastuuntuntoa ja osallistumisen intohimoa. Tämä määrittely ei tee suoraa eroa esimerkiksi ehdokkaiden ja äänioikeutettujen välille. Jokainen äänellään, kannanotollaan tai muulla aktiivisuudellaan osallistuva yksilö on eri vaihtoehtoja arviovana, vastuuta kantavana ja tahdokkaana toimijana aina vähintääkin tilapäispoliitikko, ellei jopa sivutoiminen tai ammattipoliitikko. Olemme kaikki poliitikkoja, mutta kaikilla meistä ei ole samanlaisia poliittisia tehtäviä, asemia tai rooleja.

Poliittinen toiminta on edelleen yhteydessä yksilöiden taloudelliseen, sosiaaliseen, inhimilliseen ja kulttuuriseen pääomaan. Etenkin vähäosaiset ja nuoret kokevat vieläkin politiikan valitettavan usein etäiseksi ja ”muille” kuuluvaksi asiaksi, mikä on yksi tekijä ns. eriarvoisuuden kasautumisen noidankehässä. Kaikilla poliittisia oikeuksia omaavilla on kuitenkin yhtäläiset poliittiset oikeudet, vaikka monesti tuntuukin, että yksillä on enemmän valtaa kuin toisilla.

Kuntalainen: Vaalien alla sinun kannattaa käyttää sitä luovuttamatonta valtaa, joka sinulle on poliittisten kamppailujen johdosta annettu – koetpa itsesi sitten hyvä- tai vähäosaiseksi. Toimi siis poliittisesti! Mitä monimuotoisemmin, sitä parempi…